Laji 4: Joukkuevoimistelu

Club Feeniks, Kerava 23.1.

Riikka ja Tomi: Kyllä, luit ihan oikein, joukkuevoimistelu! Voisiko yhtään kauemmas mukavuusalueeltaan joutua? Ehkä tämä vuosi sen näyttää, mutta juuri nyt tuntuu että tuskinpa. Olemme löytäneet paikan, jonne emme enää koskaan halua palata. Luonnollisesti jaamme tämän nöyryyttävän kokemuksen teille kaikille. Mutta eipä tunnu missään, kaksi tyttöä on jo kikattanut meille tauotta tänään.

Ihanat neidit Nette ja Tiia ottivat meidän hellään huomaansa tutustuttaakseen meidät omaan rakkaaseen lajiinsa. Nämä 11-vuotiaat neitokaiset kilpailevat aktiivisesti ja heidän viikkoonsa sisältyy yli kymmenen tuntia treeniä. Saimme nyt kokea kahden tunnin maistiaiset heidän harrastuksestaan. Molemmilla on vuosien kokemus joukkuevoimistelusta ja selkeä into ja palo tekemiseen. Ja se taito!! Suu auki saimme katsoa neitojen taidonnäytteitä. Joskin iso osa kahden tunnin mittaisesta treenistämme koko porukan suut olivat hymyssä, naurussa tai minun ja Tomin osalta epätoivoisessa irvistyksessä. Kaksi rautakankea vietiin jumppasaliin.. Ei tätä sanoin voi kuvata, antaa videon puhua puolestaan. Tai tässä tapauksessa meitä vastaan :) Vaikka nämä vaikuttavat komediaelokuvan kohtauksilta, me oikeasti yritettiin, ihan tosissaan!

 

Kiitos tytöille mahtavasta treenistä ja loputtomasta naurusta nyt, kun katsellaan kuvia ja videoita täällä kotisohvalla! Ootte tähtiä!! Me ei.

Tältä se oikeasti näyttää!

Laji 3: Kuntojudo

Ahjo Training Center, Kerava

Riikka: Jep jep, lähdettiin sitten kuntojudoon! Olen nyt x-asennossa kotisohvalla läppäri sylissä  ja päässä on vain yksi ajatus: "Kuka ajoi rekalla mun yli??" Jotenkin sitä kuvitteli olevansa ihan hyvässä kunnossa. Jotenkin enää ei kuvittele! Yhtään. Mitään.

Hengissä. Ilkka ja me.

 

 

Eli siis WAU miten oli siistiä!! Vartin jälkeen selkä oli läpimärkä; otettiin "hiukan" erilaiset alkulämmöt kuin ennen salitreeniä! Ja löytyi muuten niitä epämukavuusalueita ihan sarjatulella; kuperkeikat, kärrynpyörät ja sitten hei ne ukemit! Kiitos vaan kanssatreenaajille, ettei kukaan nauranut minulle ainakaan ääneen. Kaunis ele. Onneksi treenistä ei ole videomateriaalia. Perässä kuitenkin pysyttiin eikä se tajukaan sitten lähtenyt..

Tekniikkaosiossa päästiin kokeilemaan heittoa ja sidontaa; Tomi tosin heitteli minua varoen, koska aloitin "ei noin kovaa" -tiuskimisen melko lailla heti. Nössö minä. Ohjaajamme Ilkka kävi neuvomassa ja kannustamassakin epätoivoista räpellystä, kiitos siitä!

Lopussa otettiin vähän loppuhikeä ja nostettiin sykettä; voi olla että ennen sitä kropassa olikin ehkä yksi ihohuokonen, josta ei ollut vielä tullut hikeä ulos. Lohduttauduin sillä, että kyllä muillakin taisi vähän hiki olla. Miehet tosin tikkasivat edelleen punnerruksia siihen tahtiin, että porukan ainokaista tyttöä hirvitti!

Koko tunnin treeni oli hyvin suunniteltu ja jäsennetty selkeästi eri osioihin. Päästiin kokeilemaan parin kanssa tekniikan lisäksi mm. polvihippaa, sumopainia ja erilaisia koordinaatioharjoituksia. Ohjaajan sanoin kuntojudon tarkoitus on myös nostaa sitä kuntoa; näillä treeneillä se taatusti onnistuu!

Grid-rulla on nyt mun kaveri!

 

 

Naurettiin koko kotimatka. Nyt aloitetaan elpyminen! Iso iso kiitos Ahjo Training Centerille näistä kokemuksista; oli suuri ilo tutustua teihin ja hienoihin lajeihinne ja nähdä, kuinka asiantuntevaa valmennusta löytyy ihan kivenheiton päästä. Pitäkää lippu korkealla, me muistamme nämä tunnit vielä pitkään! Huomenna pääsee onneksi kuntosalille lepäämään :)


ps. Tomi esittelee täällä mustelmiaan!!

Laji 2: Brasilialainen jujutsu

Ahjo Training Center, Kerava 12.1.

Tomi:

Monista hyvistä vaihtoehdoista valitsimme toiseksi Urheiluhaaste 2015 lajiksemme brasilialaisen jujutsun. Bongasimme paikallislehdestä, että Ahjo Training Center järjestää tällä viikolla kokeilutunteja kyseisen lajin tiimoilta. Laji oli ennestään nimenä tuttu, mutta varsinaista kokemusta siitä ei meillä ollut. Läksimme siis avoimin mielin kokeilemaan uutta haastetta.

Tunnin aluksi otimme alkulämmittelyt, jotka olivat meistä sopivan kevyet, näin kokeiluryhmää silmällä pitäen. Luuloja ei siis lähdetty heti ottamaan pois, vaan tarkoituksena oli mobilisoida nivelet ja saada mukava alkulämpö ennen varsinaista harjoittelua. Laji kun vaatii lihasten elastisuutta ja nivelten liikkuvuutta.

Harjoiteltavia liikkeitä ja liikesarjoja oli yllättävän paljon. Hattua täytyy nostaa ohjaajanamme toimineelle Ilarille selkeästä ja johdonmukaisesta opetuksesta. Opitut liikkeet ja liikesarjat johtivat aina uusiin hiukan vaativampiin suorituksiin. Mielenkiinto pysyi koko ajan korkealla. Liikkeet ja liikesarjat koostuivat tasapainonhallinnasta, lukotuksista, irrottautumisista sekä tilanteen kontrolloimisesta. Haastavuutta oli sopivasti, mutta myös onnistumisen riemua koettiin..

Ilari antoi kokeilla lukotusta :)

 

 

Laji on erittäin monipuolinen ja sopii mielestämme hyvin kaikille. Brasilialainen jujutsu kehittää monipuolisesti lihaskuntoa sekä parantaa tasapainoa, liikkuvuutta, koordinaatiota ja reaktiokykyä. Laji myös irrottaa ajatukset tehokkaasti arjen asioista. Kannattaa rohkeasti mennä kokeilutunnille, jos laji rupesi sinua kiinnostamaan. Puitteet harjoittelulle olivat erinomaiset ja muitakin lajeja oli runsaasti tarjolla. Ylipäätään tunnelma ja "meininki" paikassa oli rento ja reilu, itse asiaa unohtamatta. Tänne oli helppo tulla! Päätimmekin mennä vielä tällä viikolla kokeilemaan toistakin lajia. Siitä lisää tuonnempana, pysy kuulolla!

 

Hikiset treenaajat pitkäpinnaisen ohjaajan kanssa

 

Laji 1: Issikkavaellus

Vaellustalli Toreson, Vierumäki 6.1.

Riikka:

Jes! Tästä se lähtee, urheiluhaaste 2015! 52 viikkoa, 52 lajia. Loistofiilis!

Ensimmäiseksi lajiksi valittiin Issikkavaellus. Olimme viime syksynä lomalla Islannissa ja siellä oli tarkoitus käydä myös vaelluksella, mutta jotenkin se kaiken muun kivan keskellä jäi. Mutta mikä loistava kokemus olikin toteuttaa vaellus talvisessa Suomessa, auringonpaisteessa ja pakkassäässä!

Tomi ja ohjaajan heppa. Hymyileekö se? Siis heppa?

Ohjaajamme Iida otti meidän Vierumäellä lämpimästi vastaan ja hevoset jaettiin ulkokentällä ratsastajien kokemuksen ja koon mukaan. Itse sain ratsukseni Balderin ja Tomin alle joutui Frey. Kokemusta molemmilla olemattomasti ja vuosien takaa, joten todennäköisesti saimme tallin kilteimmät eläimet. Kentällä käytiin läpi perusasioita ja kammettiin itsemme hankalasti toppavaatteissa heppojen selkään. Ihan pakko on myöntää, että himpun verran jännitti! Maastossa tehtiin tunnin mittainen lenkki metsäteillä ja pellonreunoilla, mentiin tölttiä ja laukkaa ja nautittiin talvisesta säästä. Koska molemmat viihdymme luonnossa ja kävelylenkitkin tehdään aina mahdollisuuksien mukaan metsässä, oli jo pelkkä luonnossa oleminen mukava kokemus. Hevosten rauhallisuus rauhoitti myös minut ja uskalsin nauttia kyydistä. Eipä sieltä kovin korkealta olisi tippunutkaan!

Riikka ja Tomin alle joutunut Frey.

Varsinaisesta hevosen ohjauksesta ei vaelluksella ollut kyse, hevoset ymmärsivät vaihtaa käynnistä laukkaan yhdestä sanasta. Siis todellakin, ohjaaja sanoi "laukka" ja hevonen alkoi laukata! Oma hevoseni oli tunnollinen kuin kone, kuulemma päivästä toiseen hoitaa työnsä yhtä kiltisti ja kuuliaisesti. Vallan hurmaava heppa! Tomin Frey sen sijaan halusi laiskotella, haaveilla ja hidasti tahtiaan aina kun mahdollista. Liekö fiilis tarttunut vapaapäivää viettävästä ratsastajastaan?

Retkestä jäi kyllä hymy korviin. Eläimet olivat sympaattisia ja retki hyvin ohjattu. Kaikin puolin mukava kokemus, jota voi suositella muillekin! Maksimipaino issikan selkään on 95 kiloa, joten jos puntari on tuon lukeman yli, on nyt loistohetki aloittaa issikkadieetti!




Riikka ja luottoheppa Balder.